Kipuaisti pitää meidät hengissä. Se opettaa meille jo pieninä, että hella polttaa tai että ei kannata pudota portaita. Kipu myös kertoo meille, jos jotain osaa kehosta ei kannata käyttää esim. murtuman takia. Kivin viestintä on siis välttämätöntä meille. Kun kipu jatkuu pidempään puhutaan kroonisesta kivusta. Sillä ei ole enää suojaavaa merkitystä. Tällöin se vaikuttaa jo mielentilaa ja toimintakykyyn.
Kipu, kaikkie me koemme sitä hyvin monta kertaa elämän aikana. Välillä sattuu vähän ja välillä hyvin paljon. Itselleni kipu on jatkuvasti mukana oleva asia. Se on sitä hyvinä ja huonoina päivinä. Välillä se rajottaa paljonkin ja välillä se on vain seuralainen, joka roikkuu mukana. Miksi siis haluan lisää kipua.
Olen tässä nyt miettinyt kovasti sitä, että miksi ihminen on tai miksi ihmisestä tulee masokisti. Olisinko masokisti, jos minulla ei olisi kroonista kipua. Mistä masokismi johtuu. No, aloin tutkia asiaa googlen kautta ja tulin siihen tulokseen, että parempi olla tutkimatta. Masokismiakin on niin montaa muotoa. Minulla se liitty seksuaalisuuten. En siis halua kärsiä elämäni joka osa-alueella. Haluan kärsiä vain isäntäni niin päättäessä ja isännän valitsemalla tavalla.
Olen huomannut tässä parin session jälkeen, että haen kivusta myös helpotusta krooniseen kipuun. Jos kipujen kanssa on ollut oikein huono päivä, niin oikein kaipaan päästä piiskattavaksi. Saan keskittyä vain ja ainoastaan isännän tuottamaan kipuun ja nautintoon. Se vie ajatukset niin tehokkaasti pois kaikesta muusta. On aivan uskomatonta, miten session jälkeen voi olla niin hyvä ja raukea olo. Session aikana endorfiini aalto oikein hyökyy yli. Saisipa tuon tunnetilan pitää jatkuvati.
Sessioissa kipu on myös hallittavissa. Tiedän, että se loppuu sekunnin tai minuutin päästä. Tiedän, että voin lopettaa sen itse milloin haluan. Se on vallan tunnetta. On olo, että hei, minä hallitsen kipua, se ei hallitse minua! Se on hyvin voimaannuttavaa.
Haastavaa tässä D/s kuviossa ja sessioissa on se, että koen kivun aina vaihtelevasti. On päiviä, että esim. reisiini ei saa edes hipaista, kun ne on niin kipeät. Joudumme siis isännän kanssa aina käymään pienen lyhyen keskustelun tarvittaessa jotta hän tietää vähän varoa näitä arkoja paikkoja. Toisaalta taas välillä hellä piiskan napauttelu tuntuu helpottavan kipua, joten ota tästä nyt sitten selvää. Yhden kerran isäntä on vahingossa osunut todella pahaan kipupisteeseen. En tiennyt siitä edes itse, joten ei voinut siitä etukätees sanoa. Se sattui ja paljon ja hyvin ikävällä tavalla. Kipu onneksi helpotti pian, vaikka jäikin jomottamaan.
Kipu, kaikkie me koemme sitä hyvin monta kertaa elämän aikana. Välillä sattuu vähän ja välillä hyvin paljon. Itselleni kipu on jatkuvasti mukana oleva asia. Se on sitä hyvinä ja huonoina päivinä. Välillä se rajottaa paljonkin ja välillä se on vain seuralainen, joka roikkuu mukana. Miksi siis haluan lisää kipua.
Olen tässä nyt miettinyt kovasti sitä, että miksi ihminen on tai miksi ihmisestä tulee masokisti. Olisinko masokisti, jos minulla ei olisi kroonista kipua. Mistä masokismi johtuu. No, aloin tutkia asiaa googlen kautta ja tulin siihen tulokseen, että parempi olla tutkimatta. Masokismiakin on niin montaa muotoa. Minulla se liitty seksuaalisuuten. En siis halua kärsiä elämäni joka osa-alueella. Haluan kärsiä vain isäntäni niin päättäessä ja isännän valitsemalla tavalla.
Olen huomannut tässä parin session jälkeen, että haen kivusta myös helpotusta krooniseen kipuun. Jos kipujen kanssa on ollut oikein huono päivä, niin oikein kaipaan päästä piiskattavaksi. Saan keskittyä vain ja ainoastaan isännän tuottamaan kipuun ja nautintoon. Se vie ajatukset niin tehokkaasti pois kaikesta muusta. On aivan uskomatonta, miten session jälkeen voi olla niin hyvä ja raukea olo. Session aikana endorfiini aalto oikein hyökyy yli. Saisipa tuon tunnetilan pitää jatkuvati.
Sessioissa kipu on myös hallittavissa. Tiedän, että se loppuu sekunnin tai minuutin päästä. Tiedän, että voin lopettaa sen itse milloin haluan. Se on vallan tunnetta. On olo, että hei, minä hallitsen kipua, se ei hallitse minua! Se on hyvin voimaannuttavaa.
Haastavaa tässä D/s kuviossa ja sessioissa on se, että koen kivun aina vaihtelevasti. On päiviä, että esim. reisiini ei saa edes hipaista, kun ne on niin kipeät. Joudumme siis isännän kanssa aina käymään pienen lyhyen keskustelun tarvittaessa jotta hän tietää vähän varoa näitä arkoja paikkoja. Toisaalta taas välillä hellä piiskan napauttelu tuntuu helpottavan kipua, joten ota tästä nyt sitten selvää. Yhden kerran isäntä on vahingossa osunut todella pahaan kipupisteeseen. En tiennyt siitä edes itse, joten ei voinut siitä etukätees sanoa. Se sattui ja paljon ja hyvin ikävällä tavalla. Kipu onneksi helpotti pian, vaikka jäikin jomottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti