keskiviikko 19. elokuuta 2015

Lapset ja D/s suhde

Lueskelin Kurittajattaren blogia ja siellä oli kirjoitus miten BDSM-suhde ja lapsiperheen arki sopivat yhteen? Tätä aihetta meilläkin on mietitty. Meillä lapset ovat vielä pieniä, ikä oon kahden ja neljän väliltä, joten sessiot on helppo salata.

Meillä suhde ei näy kovinkaan paljon arkielämässä ainakaan vielä. Olen yrittänyt kiinnittää kovasti huomiota puhetapaani ja käytökseeni yleensä, mutta huomaan usein nalkuttavani ja äkkäileväni ihan niinkuin ennenkin. Viime päivät olen ollut todella uupunut ja kipeä. Se näkyy valitettavasti myös käytöksessäni. Hermostun herkästi ja mikään ei tunnu hyvälle, kaikki ärsyttää. Välillä, kun nalkutan ihan tyhjästä toivoisinkin, että isäntä ottaisi vain hiuksista kiinni, vähän taivuttaisi päätä taaksepäin ja käskisi olla hiljaa. Todennäköisesti minun olisi parempi olla, jos hän tekisi sen, koska kun ahdistun ja alan äkkäilemään en osaa sitä lopettaa ja ahdistun vielä lisää. Miten tämä sitten toimisi arkielämässä lapsien ollessa läsnä? No ei kyllä mitenkään. En haluaisi selittää lapsille, että miksi isi saa tukistaa äitiä, mutta isoveli ei pikkuveljä.

Meillä on tosiaan kellariassa meidän oma tila. Lapset eivt kellariin yksin mene, eikä siellä nyt mitään näkyvää olekkaan esillä. Ajatus tästä omasta tilasta on kutkuttava. Miten ihana onkaan laskeutua portaita kellariin, kun isäntä kulkee perässä ja välillä antaa vähän vauhtia tuuppimalla tai avokämmenellä. Ei enää lelu röykkiöitä silmissä tai selän alla kesken seksin. Meidän makuuhuone on niin, että siellä ei kyllä pahemmin mitään harrasteta lasten ollessa omassaan. Nyt meillä on vihdoin oma paikka, mistä voidaan tehdä pikkuhiljaa meidän näkönen. Eipä ole tullut aikaisemmin mieleen tällainen. Ainut ongelma tässä on vielä se, että kuuluuko lasten huuto varmasti, jos jotain ylhäällä sattuu. On se ainakin ennen kuulunut.

Mitähän sitten tapahtuu, kun lapset ovat vähän isompia ja alkavat hiippailla yläkerrasta alas, kun ei uni tule. Kai sitä pitää jotain lukkoja alkaa kehittelemään. Onneksi näitä asioita ei tarvitse ihan vielä miettiä, mutta tuskin sekään päivä kovin kaukana enää on.

Homma toimii tällähetkellä oikein mukavasti. Sessiot illalla, kun lapset on nukkumassa. Arkielämässä pientä kiusantekoa isännän suunnalta ja jotain muutakin pientä, jos tilanne sen sallii. Kun lapset hoidossa, niin otetaan ilo irti siitä!

Yleensä sessiot siis tapahtuvat illalla lasten mentyä nukkumaan.Ongelmana onvat nämä viikot, kun isäntä lähtee vasta iltapäivällä töihin ja tulee yöllä. 5 päivää ilman, ikävää! Tänään sattui kuitenkin hyvin, lapsilla sattui olemaan hoitopäivä. Täällä sitä ollaan nyt isännän kanssa kahdestaan ja kovasti odotan, että mitä hän on kehitellyt. Ainakin eilisistä viesteistä voi päätellä, että jotain on tulossa.



4 kommenttia:

  1. Tämä on varmaan tuttua monessa perheessä. Oma rauha versus jatkuva huoli lapsista. Auttaisiko itkuhälytin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan sitä hälytintä mietitty ja todennäköisesti sellainen kaapin perällä olisikin. Pitäisi vaan saada käyttöön asti. :)

      Poista
  2. Itse olen vasta aloitteleva subiton isäntä, joten ajatukseni voi olla täysin vääräkin. Noissa tilanteissa joissa kiukkuat ja kaipaisit isännältä kurinpitoa mutta lapset ovat paikalla voisi isäntäsi kietoa kätensä tiukasti ympärillesi niin että sinun kätesi jäävät hänen käsiensä alle. Tämän jälkeen hän voisi kuiskata korvaasi rauhallisesti: "Lopeta". Lapset näkisivät halauksen halauksena ja että isä ja äiti rakastavat toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tuollaisesta ollaan puhuttu. :) Se on lapsille kaikista paras vaihtoehto. Yksi ongelmista tuntuu nyt vain olevan se, että Isäntä on niin turtunut minun äkkäilyyni ja nalkutukseen, että ei edes tajua jos sitä teen. :)

      Poista