torstai 1. lokakuuta 2015

Herkistymistä

 Olen ollut niin väsynyt. Opiskelu vie kyllä ihan kaikki mehut ja kaikki ne pienimmätkin aivosolut on kouluöiden käytössä. Isäntä ei ole oikein edes yrittänyt olla Isäntä, koska on varmasti nähnyt sen, miten kovat paineet minulla on ja kuinka väsynyt olen.

Kyllä hän on aina välillä kuitenkin yrittänyt. Se ei vain toimi, ei sellaisena kun Isäntä sen tekee. Esimerkki: Makaan sohvalla ja äkkäilen. Isäntä sanoo jostain vierestä: "Herranjumala lopeta jo"
Totanoin....kyllä mä lopetin hetkeks, mut vaan sen takia, et mua alko naurattamaan, kun se kuullosti jollekin homolle, joka käskee bf:nsä lopettaa jonkun miehen perään itkemisen. (Anteeksi homo yleistys)

Olen omalla kehonkielellä ja ilmaisuilla tehnyt kyllä selväksi sen, että en halua minkäälaista seksuaalista kanssakäymistä. Eilen sitten oli ihan sellainen olo, että tarvitsen niin paljon jotain muuta ajateltavaa. Sanoinkin tästä Isännälle. Hän olikin jo jotain kehitellyt mielessään.

Isäntä meni viemään lapsia nukkumaan ja minä pukeuduin uusiin sukkanauhoihin ja mekkoon. Tunsin oloni todella seksikkäälle ja kauniiksi. Olin vatsa tullut suihkusta. Hiukseni olivat vielä osittain märät ja ihan pörröllä. Minulla oli jotenkin kovin hauras olo.

Tämä sessio oli ihan erilainen kuin aikaisemmin. Ensimmäistä kertaa ajatukseni olivat ihan täysillä mukana. Kipukynnykseni oli todella matalalla ja Isäntä sen onneksi huomasikin.

Itkin, itkin melkein koko session ajan. En niinkään kivusta vaan kaikesta muusta. Itku alkoi siitä, kun Isäntä läpsi minua pakaroille kämmenellä. Kyllähän se sattu, mutta ei niin paljon. Olin stressaantunu, niin väsynyt ja minulla oli ollut kova ikävä läheisyyttä ja Isäntää. Kaikki tämä purkautui lohduttomana nyyhkimisenä.

Seisoin kellarissa odottaen mitä tulee. Ehkä ensimmäistä kertaa koin olevani oikeasti alistettu. Olisin halunnut vain sanoa miehelleni, että "kulta älä satuta minua, ota syliin". Jokaisen lyönnin kohdalla toivoin, että se olisi viimeinen. En silti halunnut sanoa mitään, pelkäsin, että hän oikeasti lopettaisi ja tunnelma kärsisi.

En edes osaa kuvailla tunnelmaa, se oli jotain ihan uutta. Kaikki tuntui jollain tapaa niin herkältä ja helposti särkyvältä. Olen niin onnellinen siitä, että Isäntä ei säikähtänyt itkuani kuten joskus aikaisemmin. Onneksi olimme asiasta puhuneet. Isäntä kyllä kysyi, miksi itken, mutta en osannut vielä silloin vastata.

Olen niin onnellinen tästä miehestä. Olen rakastanut häntä yli 10 -vuotta. Silti koen, että olisin viime aikoina rakastunut uudelleen. Voiko niin käydä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti